Lännen ruskokukkasihin
Päivä kirkas nukkuu,
Lintuparven visertäissä
Käki puussa kukkuu.
Lahti laski levollensa
Eikä värähdäkään,
Eikä edes haavan lehti
Puussa välähdäkään.
Metsä vastaa iloisesti
Kanteleni ääneen,
Sinne sanoi kanteleni
Huokausten jääneen.
Nouse, länsituulinen, ja
Perhosena lennä,
Ett'ei kanteleni suru
Metsään saisi mennä!
Lennätä se kullalleni
Kauas metsän taahan,
Ali suon ja yli järven
Toiseen takamaahan!
Kuiskuta se hiljaa hälle
Terveisiksi multa,
Että tulis iloiseksi
Surevainen kulta!
Soi nyt, kulta kanteleni,
Kohta tuuli herää,
Soi, ja sitten polvilleni
Nuku täksi erää!
(Ensik. pain. 1848).
Pietari Makkonen.
Syntynyt 1765 Hanhijärven talossa Kerimäen pitäjää. Oli varakas ja kunnioitettu talon-isäntä. Hyvin harras kirjanluvulle. Kirjoitti ensimäisen runonsa vasta 50-vuotisna, kuoli 1858.