(Kalenterista Necken 1845).
Pentti Lyytinen.
Syntynyt Suonenjoella 1783, tuli 24 vuoden vanhana kotivävyksi Toholahden keskievaritaloon, jossa on nyt jo 54 vuotta toimittanut keskievarin virkaa. Nuorempana on hän myöskin ollut lautamiehenä ja kuudennusmiehenä.
Hänen runoelmiansa löytyy Sanansaattajassa 1841, ja useammissa vuosikerroissa Maamiehen Ystävää sekä Suometarta.
Keskievarin virasta.
Jos on viljoa virassa,
Jos on myötä mynttiäkin;
Niin on piikit pistäväiset,
Viran vieressä vihaiset.
Keisarill' on kelpo lailla
Kunniata kuuluisata,
Vaan on harmi hartioilla,
Valvottava valtikasta.
Samoin sattuupi Savossa:
Viriätkin virkamiehet
Saapi harmista haleta,
Kun ei jaksa jaaritella,
Kiirehessä kirjoitella.
Kaikk' on kestikievaritkin
Joukon paljon palveliat;
Saavat valvoa varahin,
Juosta juuri joutuisasti
Yöt ja päivät pääksytysten,
Tehä paljon palvelusta;
Saapi siinä saappahatkin
Kujasilla kunnon kyy'in,
Vinkaiseepa virsut vielä
Kipeästi kiirehessä.
Yksi huutaa halikkata,
Toinen voita voivottaapi,
Yksi toivoopi totia,
Toinen tahtois punssipullon,
Joku kaipaa kahviakin,
Toinen vettäkin vetäisi;
Vinkaiseepa viinoakin,
Joka tuiskusta tuleepi.
Rustaa sitten ruokapöytä,
Kanna siihen kaikenlaista,
Siihen sovita sinapit,
Siihen pienet pippuritki.
Kun on iltanen ihossa,
Kun on ruumis ruokittuna,
Laita sitten siistit sängyt,
Kiidätäpäs kirppuryyppy.
Jätä sitten jäähyväiset,
Astupas ulos ovesta,
Yritäpäs yöksi mennä
Lepäämään leposijallen:
Kohta parkuupi pihalla,
Heliseepi herran kello!
Nousepas ylös nopeesti
Joudu, ukko, taas uralle,
Piitä pitkin askelihin,
Ala taaskin ammattisi:
Pane pöyälle pötyä,
Toimitapas toiset sängyt,
Jos he yöksi yötyneepi.
Ain' on pelko peittehenä,
Maatessakin manttelina.
Annas aika aamun tulla, —
Emäntä ensin käsihin:
Kanna ensin kahvikuppi,
Sitten laittele lökärit,
Siihen sovita sokerit,
Siihen ruskiat rusinat,
Siihen katsele kanelit,
Siihen kaikki kaunistukset,
Rohdotapas roppiryypyt,
Wielä pienet piiskapiiput.
Wyötä sitten vyöllä kiinni,
Mit' on pantuna pesähän,
Waljastappas valmihiksi
Kyllä kymmenen hevosta,
Pidä värkkisi vireillä.
Jos et äkkiä älyä,
Aivan joudu juoksemalla,
Kyllä tukka tuiskuaapi
Herran kourissa kovissa!
(Mans. ja Mustik. II 1860).