Lapsukaiset! kaunis päivä paistelee,
Hauska on nyt juosta järven rannalle;
Siell' on kirkas laine läikkyväisenä,
Siellä ulpukkainen uljas hengittää,
Kaste virvoittaapi kasvut kukkasten,
Uiden, melskaten ja vettä viskoen,
Kasvakaa te myöskin kilvoitellen!
Nuorukaiset! joukossanne joutukaat
Ulapalle, siihen huolet uppoovat.
Uimamies on raitis niinkuin tuore puu,
Muilta muoto, neste kesken kuivettuu.
Viina velttomaista hiukan hauskuttaa,
Meitä raikas vetten voima vahvistaa,
Hauin vilpas ruumis uijan palkka.
Neidot nuoret! niemen vihreäisen taa, —
Ett'ei kurkistella liiat silmät saa, —
Rientäkää, ja vettä viljoin loiskimaan
Tottukaa, jos ette uida taidakkaan.
Tanssi heikontaa ja kasvot kalpenee,
Mutta kauneus ja ruusu poskille
Uusi uimisesta virkeneepi.
(Suometar 1854).
Pohjalainen.
(Ruotsin mukaan.)
Iltaruskon loistamalla
Nuorukaisen istuvan
Kaukaisella lounasmaalla
Mieli juohtuu Pohjolaan.
Lakso kaunis on, ja siellä
Wisertävät lintuset;
Hän se huokaa: "Ah jos vielä
Maani saisin entiset!"
"Suomessa ei viinipuita
Lehteviä katsella,
Wiikunoita eikä muita
Hedelmöitä kohdata."
Mutta kuuset sorjat, roimat,
Wuoret jylhät suosittaa
Sydäntäni; luonnon voimat
Todistavat miehuutta."