"Sitä oon pahoilla mielin,
Katselen katua pitkin,
Kun ei kirja kelvannunna,
Waikk' ol' suomi suorin pantu,
Savon selvillä sanoilla;
Pois pihalle potkittihin,
Sylki päälle sytkättihin."
Tuohon virkki virkaheitto,
Wenskan veijari vetäisi:
"Kuules ukko, kun sanelen
Jutustasi, Suomen Jussi!
Käyppäs karttakammarihin,
Osta sieltä uusi kartta,
Minä venskaksi vetäisen,
Ruotsin kieltä kirjoittelen."
Jussi päästääpi paperit,
Kaivoi kartan kainalosta.
Heitto karttaa katseleepi,
Kohta Jussille julisti:
"Käy nyt tänne kammarihin,
Kohta venska viskatahan,
Pannahan paperin päälle;
Saapi ruotsiksi lukea
Kaikki herrat kansselissa,
Kohta kirjat korjatahan,
Juttusi julistetahan!"
Jussi ei juljennut sanoa
Kartan kaupasta mitähä:
Jo rahat rakosta loppui,
Waskikullat kukkarosta;
Luuli Luojan laittanehen
Etehensä enkelinsä
Köyhille, varaksi varsin,
Huonon kansan hoitajaksi,
Jok' ei kultia kysele,
Hopeasta huolta kanna.
Kunpa oli kirjoittanut
virkaheitto valmihiksi,
Sitten Jussille julisti:
"Nyt on kirja kirjoitettu,
Saapi ruotsiksi lukea
Kuvernyöri kansselissa,
Eikä potkita pihalle;
Kuvernyöri kuulu herra
Lyöpi riitasi lopulle."
Jussi heikko henkäiseksen,
Murehella muistutteli,
Alas laski lattialle
Poloisille polvillehen,
Käet väänsi vastatusten,
Koprat yhtehen kokosi,
Sitten silmänsä ylenti,
Kohti taivasta kohotti:
"Nyt on julkinen Jumala
Edestuonut enkelinsä,
Köyhille varaksi varsin,
Huonon kansan hoitajaksi;
Antavi asiat juosta,
Jutut kaikki kansselissa,
Waikk' on kullatkin kulunna,
Hopeatkin huovennunna!"