— Näin, — huudahti hän, — poljen jaloillani Platonin turhamaisuutta!

— Vielä suuremmalla turhamaisuudella! — lisäsi siihen Platon.

* * *

Diogeneella oli yksi ainoa orja. Kun tämä pakeni isäntänsä luota, kehoittivat ystävät Diogenesta ajamaan takaa orjaansa.

Diogenes sanoi silloin:

— Eikö olisi naurettavaa, että Diogenes ei voisi elää ilman orjaa, kun orja voi elää ilman Diogenesta!

* * *

Diogenes näki kerran rikkaaseen pukuun puetun nuorukaisen. Hänen kasvonsa olivat ylpeät, mutta sanansa tyhjät ja ajatuksensa alhaiset.

Diogenes astui hänen luokseen ja virkkoi:

— Kun näin sinut ja sitten kuulin sanasi, tuli mieleeni kuva siitä, kuinka joku edessäni sivalsi kullalla ja norsunluulla silatusta tupesta tylsän ja ruostuneen miekan.