* * *
Diogenes sanoi kerran ystävilleen:
— Kuoltuani heittäkää ruumiini johonkin kuoppaan. Olen täysin tyytyväinen, jos saan vain vähänkin hiekkaa päälleni.
— Mutta silloinhan joudut petoeläinten raadeltavaksi, — huomauttivat ystävät.
— No hyvä, asettakaa keppi käteeni, jolla voin karkoittaa pois villipedot.
— Ethän voi sitä tehdä, kun olet menettänyt tajuntasi!
— Mitä se sitten tekee, vaikka ne raatelevatkin, — vastasi Diogenes.
* * *
Kun Aleksanteri suuri saapui öiseen aikaan Dareioksen leirin luo, neuvoi Parmenios häntä käyttämään pimeyttä hyväkseen hyökätäkseen vihollisen kimppuun.
— Ei, toverini, — vastasi Aleksanteri, — minä en tahdo voittoa varastaa.