Tunnin kuluttua saapui laiva onnellisesti Arkangelin satamaan. Perämies jätti silloin peräsimen, juoksi tsaarin luo ja heittäytyi polvilleen hänen eteensä pyytäen anteeksi käytöstään merellä.
Keisari hymyili, käski hänen nousta ja suuteli häntä otsalle sanoen:
— Sinä olet minun pelastajani! Koroitan sinut kapteeniksi ja muistan sinua aina hyvänä ystävänäni.
* * *
Fredrik suurella oli tapana tehdä jokaiselle kaartiin tulleelle sotilaalle kolme kysymystä: kuinka vanha olet, kuinka monta vuotta olet ollut palveluksessani ja saatko säännöllisesti palkkaa ja pukimia?
Fredrik suuren kaartiin tuli sitten kerran eräs ruotsalainen, joka ei lainkaan osannut maan kieltä.
Kaksi päivää opetettiin ummikkoruotsalaista vastaamaan kuninkaan kolmeen kysymykseen, ja päällystö oli jo hyvillään siitä, että kaikki menee taas hyvin, niinkuin ennenkin. Mutta sattumalta aloittikin Fredrik suuri tällä kertaa toisesta kysymyksestään:
— Montako vuotta olet ollut palveluksessani?
— Kaksikymmentä vuotta, — vastasi ruotsalainen varmasti.
— No, kuinkas vanha sinä sitten olet?