* * *
Artois'n kreivillä, josta sittemmin tuli Ranskan kuningas Kaarle X, oli yllin kyllin syytä olla rakastamatta Voltairea, mutta hän ei kuitenkaan voinut olla ihailematta häntä.
Voltairen kuoltua hän puki tämän jälkimaineen sanoihin:
— Ranska on kadottanut suuren miehen ja suuren veitikan.
* * *
V. 1824 alkoi muuan Napoleonin retkillä mukana ollut ranskalainen eversti Fabvier kerätä vapaaehtoisia muodostaakseen Kreikan avuksi lähtevän vapaajoukon. Tarjokkaita tuli paljon, mutta heillä oli suuria vaatimuksia; kuka tahtoi kapteeniksi, kuka everstiksi, kuka taas kenraaliksi. Lopuksi astui everstin eteen kookas, vakavannäköinen muukalainen.
— Mitä te tahdotte? — kysyi eversti Fabvier.
— Kiväärin, herra eversti! — vastasi muukalainen, joka ei ollut kukaan muu kuin suomalainen vapaustaistelija Maksimilian August Myhrberg.
— Vihdoinkin oikea sotamies! — huudahti eversti ilostuneena.
Näistä kahdesta miehestä tuli siitä lähtien uskolliset ystävät.