Taiteilija täytti pyynnön hymyillen ja piirsi kuvan edessään olevasta maisemasta.
— Hyvä on! — virkkoi silloin upseeri kohteliaasti. — Voitte mennä! Olen varma siitä, että te olette taidemaalari Doré.
* * *
Saatuaan ensimäisen osan kuuluisaa teostaan »Ranskan vallankumouksen historia» valmiiksi antoi Carlyle sen ystävänsä J.S. Millin luettavaksi.
Myöhään eräänä iltana tulee Mill äkkiarvaamatta kuohuksissaan Carlylen luo. Koko teos oli tuhoutunut. Hän oli antanut sen eräälle ystävälleen ja tämän palvelijatar oli polttanut sen luullen sitä joutavaksi paperipinkaksi.
Carlyle kuunteli tyynellä mielellä tätä Jobin postia ja koetti lohduttaa katkeroitunutta ystäväänsä. Tosin hän ei yöllä saanut unta silmiinsä, mutta seuraavana aamuna hän päätti kirjoittaa kirjansa uudelleen. Ja hän toteutti päätöksensä.
* * *
Englannin kuningatar Viktoria kutsutti luokseen tunnetun kirjailija Carlylen aikoen antaa hänelle aatelisarvon. Carlyle ei kuitenkaan ottanut aatelisarvoa vastaan; hän ei pitänyt ulkonaisista kunnianosoituksista.
Hovitavat olivat hänelle niin vieraita, että vaihdettuaan pari sanaa kuningattaren kanssa hän kysyi, pitkästyttyään seisomiseen:
— Emmekö jo voisi käydä istumaan, rouva?