Vilhelm: Anna-Liisa, päivää! Tuleppas tanssimaan pieni polska!
(Ottaa Anna-Liisaa kädestä.)
Anna-Liisa (lyö häntä sormille): Anna vanhan ihmisen olla rauhassa. Tuo tänne palttoot, niin järjestän ne!
(Kokoaa palttoot, menee ulos, tulee sitten sisään pomrilipulloineen, omenoineen ja laseineen, jotka hän asettaa pöydälle ja menee).
Setä: Tervetulleita, tervetulleita! Onpa hauskaa nähdä teitä luonani, te melumestarit. Istutaanpas nyt rauhassa hetkinen, jotta saadaan kuulla, mitä uutta teillä on esitettävänä. Mutta mitäs kääröjä teillä on mukananne?
(Kaikki istuutuvat pöydän ympärille ja ottavat esille pienet käsityönsä.)
Aliina: Niin, setä, me tytöt ompelemme Suomen Opiskelevan Nuorison
Raittiusliiton myyjäisiin. Mutta pojat — ha ha — haa! —
Jalo: Jaah! pojat — hahaha — me ompelemme myöskin. Näetkös, setä, tällaisia hienoja lappuja.
Elias: Selittäkäämme asia tarkempaan. Koittolehti on julistanut neulontakilpailun poikia varten. Ja me kolme aijomme napata itsellemme palkinnon.
Dagmar: Uteliaspa olen näkemään, saavatko tuollaiset kankeat sormet, kuin teillä pojilla on, mitään kunnollista kokoon.