Isä: Voiko joku teistä minulle sanoa, mistä omena meitä muistuttaa?
Ville: Minä luulen, että se muistuttaa meitä ensimäisestä syntiinlankeemuksesta.
Frida: Ja käärmeestä, joka vietteli heidät.
Äiti: Jouluilossakaan me emme saa unhottaa, että kiusaus voi lähestyä myöskin meitä.
Isä: Niin, rakkaat lapset, paha käärme on purrut myöskin minua niin syvästi ja kovasti, etten minä luule enää koskaan voivani parantua.
Kolme nuorinta lasta: (Katsovat ihmetellen isään.)
Frida: Purrut sinua, isä!
Ville: Mihinkä kohtaan sitten?
Fritz: Vieläkö siihen tekee kipeätä? Mutta eihän sitä näy missään?
(Rosa ja Emma, jotka ovat istuneet tuolille, kätkevät kasvot käsiinsä.)