2:nen tyttö.
Ei kertomusta kauniimpaa,
Kuin orjatytön pienoisen,
Jok’ koitti avun toimittaa
Sotilas-isännällehen,
Mi neuvoansa totteli
Ja — parannuksen löysiki.
Hän oi’ niin kiltti, uhraava,
Kun muisti tuskaa toisien,
Vaikk’ oli itse vankina
ja poissa luota omaisten.
Ma varmaan oisin huoliain
Omia aatellunna vain.
3:mas poika.
Ken ei silloin ollut myötä,
Koska riemuin urhotyötä
Gideonin kuuntelimme,
Kaikki silloin tarkkasimme.
Kolmensadan joukkiossa
Halust’ oisin ollut, jossa
Katsellut ma olisin
Vihollisten leirihin,
Kuunnellut, kun kaikuivat
Huudot, torvet raikuivat,
Lamput leimahdellen hohti,
Sotilaita taistoon johti,
Midianit kauhistuin
Yössä surmaan syöksyi suin.
3:mas tyttö.
Kuvat moiset kauheat
Pojista on hupaisat.
Minullepa mieluisin
Ihmenäky Jaakopin.
Siinä portaat, joita pitkin
Kulki taivaan enkelitkin,
Ylimpänä loistossaan
Itse Herra taivaan, maan.
Yksin poissa kotoansa,
Kivi, sauva turvanansa
Nukkuu mies! erämaassa
Unessansa autuaassa,
Vaan on sentään läheisin
Hällä — taivas, Herrakin.
4:jäs poika.
Betlehemin kertomus
Minulle on ihanin,
Vanha, mutta aina uus:
Kuinka lapsi pienoisin
jumalaisna seimess' on,
Taivahalta äkkiä
Valo loistaa verraton,
Enkel-laulu helkkyvä
Kaikuu, kaukaa tietäjät
Johtamina tähtösen
Jeesuslasta etsivät,
Hälle lahjans’ uhraten.
Opettaja.
Nyt vastaamatta yks on teistä vaan. Mi lempikertomuksens’ olleekaan?