Isä: Sitä meidän ei tarvitse toivoa, rakas lapsi. Ei joulu kynttilät, vaan Vapahtaja on oikea valkeus. Nämä valot sammuvat, kuusi kuihtuu, mutta Kristus pysyy. Emma, mitenkä hän sanoo opetuslapsillensa ennen taivaaseen astumistansa?
Emma: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä mailman loppuun asti."
Äiti: Niin on, Jumalan kiitosi Katsokaa, lapset, jos te oikein sydämestänne rakastatte Jeesusta, tottelette Häntä ja ahkerasti rukoilette Häntä, niin te itse olette joulukuusen kynttiläin kaltaiset. Herra Kristus asuu silloin teidän sydämessänne ja loistaa siellä, niinkuin liekki loistaa kynttilässä.
Rosa: Sentähden sanoikin opettajamme Toivonliitossa meille, että meidän tulee olla pieniä kynttilöitä ja loistaa Vapahtajan kunniaksi.
Ville: Ja sitten hän sanoi vielä, että kukaan ei ole liian pieni siksi.
Fritz: Katso miten kauniisti minun sininauhani loistaa kilpaa kynttilöiden kanssa!
Emma: Kuulkaa, rakkaat siskot, emmekö me koko ensi vuoden aikana tee oikein ahkerasti ja innokkaasti työtä Toivonliittomme hyväksi ja koeta saada oikein monta tyttöä ja poikaa yhtymään siihen, ja kun me sitten saamme kiinnittää sininauhan heidän rintaansa, niin on kuin me taas olisimme sytyttäneet pienen kirkkaan kynttilän.
(Kaikki lapset taputtavat käsiänsä ja huutavat:)
Ville: Siinäpä sinä keksit erinomaisen ajatuksen!
Rosa: Niin, niin me teemme!