Aino (hätääntyneenä): Eikö setä olekaan setä?
Setä (pidelleen korviaan): Antakaa nyt minulle suunvuoroa. Tänään on syntymäpäiväni —
Aino (ihaillen): Setä täyttää varmaan sata vuotta. —
Kalle: Ole nyt vaiti, että setä saa puhua. Setä (jatkaen edellistä puhettaan): ja olen tullut kutsumaan teitä luokseni katsomaan taikalyhtyä. (Yleinen riemu lapsijoukossa.)
Anni: Mutta eihän tämä kuulu meidän toivomuksiimme.
Setä: Kuuluupa kyllä. Taikalyhdyllä näytän teille kuvia kaikista maailman paikoista — saatte nähdä Hollannin tuulimyllyt, Venetsian kuunvalossa, Niilin palmumetsät ja mitä kaikkea toivoittekaan. —
Pekka: Ensiksi Suomen, setä kulta.
Setä: Miten tahdot, Pekka poika.
Elli: Voi, kuinka olet hyvä. Vaan se taikamanteli — laskit kuitenkin vähän leikkiä kanssamme.
Setä: Totta puhuin, tyttöseni. Mielikuvitus on parhain taikamantelinne — sen siivillä voitte lentää vaikka kuinka kauvaksi — pois ihaniin satumaailmoihin.