1:o) Lapset täytyy saada lausumaan sanat tarpeeksi hitaasti.
Tämä ei ole heille helppoa; sen tähden täytyy harjoittajan aina ensin lausua heidän kanssansa ja saada heidät huomaamaan, että jos he puhuvat tavallisesti, niinkuin koulussa taikka kotona, eivät kuulijat etäisyyden tähden voi erottaa sanoja. Leikissä tulee lausua sanat noin kaksi kertaa niin hitaasti kuin tavallisessa puheessa.
2:o) Täytyy leikkijöitä kehoittaa puhumaan tarpeeksi kovaa.
Tässä tarkoituksessa on meillä tapana asettaa pari lasta koulu- tai kokoussalin viimeiseen sopukkaan. He saavat siinä istua ja koettaa, voivatko he hyvin kuulla, mitä puhutaan. Luonnollisesti eivät leikkijät saa huutaa. Jos tiedetään, että jollakin lapsella on heikko ääni ja epäselvä lausumistapa, ei häntä pidä ottaa leikkiin.
3:o) Täytyy saada lasten huomio alituisesti kiinnitetyksi siihen,
etteivät koskaan puhu selkä käännettynä katsojiin päin tai kasvot käännettyinä kuulijoista poispäin.
On vaikeampaa kuin luullaankaan totuttaa heitä siihen. Jos heidän esim. tulee poistua näyttämöltä, kävelevät he ovelle ja mennessään puhuvat sanottavansa kääntyneinä kuulijoista poispäin. Jos heidän esim. tulee istua jonkun sivupöydän ääressä, täytyy heidän aina kumminkin kääntää kasvonsa kuulijoita kohden.
4:o) Täytyy ottaa huomioon sanain oikea korostaminen.
Kun lapsi ensi kerran lukee osansa leikissä, latelee hän sen niinkuin ulkoläksyn. Silloin täytyy ottaa joku ihan tavallinen lause ja "ladella" se samalla tavalla, jotta lapsi huomaa eron tavallisen puheen ja sen tavan välillä, jolla se esittää leikkiosansa. Johtaja sanoo: no, Jussi, sanotko sinä, kun tulet kotiin, näin: (luetaan ulkoläksyäänellä) "Äiti, minun on niin kauhea nälkä; eikö puuro ole vielä valmista, taikka saanko minä palasen leipää, kunnes puuro kypsyy", tai jotakin samantapaista. Tämä auttaa aina. Sitä paitsi voi, ensi kerran luettaessa leikkiä taikka runoa, joka on esitettävä, antaa lasten lyijykynällä vetää viiva niiden sanain alle, jotka ovat korostettavat, esim. näin: "Tässä istuu Ilmari. Hän on muuten kiltti poika, mutta hänellä on paha tapa hangata kyynärpäitään pöytää vastaan j.n.e."
Luonnollisesti eivät korostettavat sanat saa tulla ikäänkuin työntämällä esiin. Tämä kyllä tasaantuu, kun lapsi vain on oppinut ymmärtämään, että korostus on otettava huomioon. Kouluissahan jo opetetaan nuoria oikein korostamaan sanottavaa, joten tämä koskee vain niitä, jotka harjoituttavat raittiusiltamia ja nuorisoseurojen kokouksia varten.