Tonttuisä: Ja entä kiltit lapset?
Nippe: Me kuiskaamme kaikille ihmisille, että pitäisivät paljon, paljon heistä, jotta niistä kilteistä lapsista olisi elämä oikein valoisa ja kaunis.
Nappe: Niin, ja sitten me vielä autamme heitä kaikissa tehtävissään, niin että ne sujuvat kuin tanssi.
Tonttuisä: Ja kaikkein paras palkinto on heille Jumalan mielihyvyys.
Tonttuisä: Hu, hu, huu miten pimenee; Onko teillä lyhdyt mukananne?
Tontut: Ei, meistä näytti kuu loistavan niin kirkkaasti, ettei niitä tarvittaisi.
Tonttuisä: No, sitten meidän on lopetettava täksi yöksi. Tulevana yönä jatkamme. Ottakaa silloin lyhdyt mukaanne! Silloin määräämme joululahjoja muille tytöille ja pojille sekä opettajalle.
(Tontut sipsuttelevat pois paikoiltaan. Samassa tulee salissa valoisempaa. He asettuvat piiriin ja pyörivät laulaen:)
(Oma sävel).
Hoh, hoh, hoi, ja heh, heh, hei
Ei oo huolta, ei, ei, ei,
Ja näin sitä mennään hyörähdellään,
Pyörähdellään hiljalleen.