(Noidat alkavat taas tanssia ja laulaa.)
Hah hah hah hah hah haa — j.n.e.
Lapset on niin pienet
Juur’ kuin kärpässienet,
Noidat heitä, noidat heitä tukisteievat.
Hah hah hah hah hah haa — j.n.e.
Noitain sali laaja
Noitaparvi taaja
Siellä aina, siellä aina
hyppii harakkaa.
Liisa (noitain yhä tanssiessa): Muistatko, Lauri, äidin sanoneen, että jos joskus joutuu suureen vaaraan, tulee rukoilla Jumalalta apua?
Lauri: Muistan kyllä. Tehkäämme se. (He rukoilevat: Liisa katselee kädet ristissä taivasta kohti, Lauri tuijottaa totisena maahan. — Noidat alkavat taas laulaa ensimäistä värssyä, mutta vähitellen käyvät heidän liikkeensä hitaammiksi ja heidän äänensä heikkenee.)
VIIDES KUVAELMA.
Lauri, Liisa ja Päivänsilmä.
(Päivänsilmä tulee vasemmalta, noidat ovat lakanneet laulamasta ja poistuvat näyttämöltä.)
Lauri (ihmeissään Päivänsilmälle): Kuka olet? Päivänsiltnä: Olen
Päivänsilmä.
Liisa: Olet vannaan enkeli, kun olet niin kaunis.