Fritz: Katsoppa vaan noita kauniita omenia, jotka riippuvat oksilla!
Frida: Oi, äiti, katso miten monta kirkasta kynttilää! Onko
Kristuslapsi taivaassa lähettänyt ne meille?
Äiti: Nämä kynttilät on isä sytyttänyt teille. Mutta joulukynttiläin valo muistuttaa meitä Kristuslapsesta; sen vuoksi ne meistä ovat niin kirkkaat.
Isä: Ja nyt, rakkaat lapset, me laulamme yhdessä tuon kauniin joululaulun, jonka te olette oppineet pyhäkoulussa.
(Kaikki ristivät kätensä ja laulavat yhdessä laulun:)
Terve, oi joulu, sä juhlamme parhain,
Terve, te kynttilät loistelevat!
Enkelten laulu jo kuuluvi varhain,
Taivas ja maakin nyt riemuitsevat:
Jumalalle kunnia nyt korkeudessa!
Maassa rauha, ihmisille hyvä tahto myös!
Terve, oi joulu, sä juhlamme parhain,
Terve, te kynttilät loistelevat!
Kun jouluaamu koittaa,
Käyn seimeen katsomaan
Hänt' joka synnit voittaa
Ja vallat maailman.
Hänt’ en voi kiittää kyllin,
Kun velkan’ pyyhki pois.
Ken orjuudessa synnin
Viihtyä vielä vois?
Sua, Jeesus, tarvitsemme,
Sä lasten puoltaja,
Suo synnillä ettemme
Sun mieltäs pahoita!
Äiti: ja nyt me hyörien pyörien katsomme joululahjoja. Frida, tässä on sinun käärösi. (Ojentaa hänelle käärön).
Isä: Ja tässä on Rosan.
Äiti: ja tässä on käärö Villelle.