AIKAIN MUUTTUVAISUUDESTA.
Aina aiat muutteleksen
Niinkuin vuoet väisteleksen,
Jonka Salomon sanoopi,
Kirjoissansa kirjoittaapi.
Aika muuttaapi monarkit,
Valtakunnat vaihteleepi,
Aika asettaa kuninkaat,
Aika niitä pois paneepi, —
Aika paneepi papiksi,
Aika papin pois paneepi,
Aika aprikoip' asiat,
Aika laitkin laitteleepi,
Aika auttaapi ylöskin,
Aika alas laskettaapi.
Aika muutellut minunkin
Tieni monenmutkaiseksi,
Kun oun elänyt enemmän,
Vaeltanut vaivoissani
Ylä- ja alamäkiä,
Kuleksinut kukkuloita.
Aika antoi onnen mullen,
Aika antoi aika käellä,
Aika antoi arvon mullen,
Aika arvoni alensi.
Kylläpä minä kykenin
Nuorempana nuotallenkin,
Vaan nyt vanhana vapisen,
Voimatoinna viroottelen.
Näin se näkyypi toeksi
Varsin vanha sananlasku:
Kerran ompi miesi miessä,
Kahestikkin kampurana.
Aika linnat liitteleepi,
Aika vallit vahvistaapi,
Aika muurit murteleepi,
Västingitkin väisteleepi.
Koko luonnon valtakunta
Ain' on muutosten alainen,
Ihan niinkuin ilmapiiri,
Ei ou sekään seisovainen.
Aika antanut älyä,
Saanut sanansaattajankin,[15]
Se on sievä siiviltänsä,
Tuopi tiion tiimassakin
Takapuolta Tanskan salmen;
Aika laivat laitteleepi,
Aika haahet halkaiseepi;
Aika kaupungit kutoopi,
Aika poroks poltteleepi.
Aika sytyttää soatkin,
Aika riiat ratkaiseepi;
Aika kansat kasvattaapi,
Aika mullaks muutteleepi;
Aika töitänsä tekeepi,
Aika muo'it muutteleepi;
Aika rustaapi runoja,
Toisinansa torkuttaapi.
Aika nuoret nukuttaapi,
Aika vanhat valvottaapi,
Murhe sitten murteleepi,
Huoli huonoksi tekeepi,
Vanhentaapi varsin paljon
Alas ennen aikojansa.
Aika kummasti kuluupi,
Viisahatkin väisteleepi,
Aika ajaa aika lailla,
Hojottaapi hollin päähän,
Aika hankkinut hatunki,
Tuskin päässä vaan pysyypi.
Aika ompi arvon aika!
Aika arvon ansaitseepi!
Aika kaikki kirjoittaapi,
Aika aamenen sanoopi.
Yksi ompi aivastansa,
Joka paikkansa pitääpi,
Joka on itse Isäntä,
Kaikiss' Kaikkivaltiaskin.
LAPSEN VIRSI.
Minä laulan lapsen virttä,
Linnun virttä liekuttelen.
Lintu tuopi liinapaian,
Peipponen pellavaspaian,
Hanhi tuopi hyvän hameenkin,
Leivonen hyvän leningin,
Pulmunen puhtahan potan,
Papukaija kaunistukset,
Riikinkukko rintaristin,
Kullankarvaiset kuputkin,
Mehtikana tuopi miekkojakin,
Tikka tikatun täkinkin.
Mettinen se messuaapi,
Lintuset ne lauleleepi,
Pääsky parvesta parahin
Viisahasti vingertääpi
Unen virttä viimeiseksi.
Minä laulan lapselleni,
Lapsi laulaapi itsekin,
Unen virttä virkkeleepi.
Makaapas nyt pieni Maija,
Makaa makeita unia
Herran helmassa hyvässä,
Makeassa Manalassa!
Ja kun lasketaan levolle
Tämän maailman majoista,
Tule sitten Tuonelahan
Lasten kanssa laulamahan,
Siellä on makea manna,
Siellä on ilo ihana,
Siellä on koria kirkko,
Siellä lehteri leviä,
Siellä veisaa pyhät veljet,
Siellä siunatut sisaret,
Siell' on semmoinen elämä,
Jott' ei täällä tietää saaha,
Siit' ei voi sanoa suulla,
Eikä käellä kirjoitella.
Josko Maija sinne mennet,
Josko ennen ennättänet,
Kutsu sinne kummiasi,
Isääsi ja äitiäsi.
Rukoilepas ruhtinasta,
Vanhurskasta valtiasta
Armo-alttarin e'essä,
Palmut paistavat käessä.
Siellä sitten lauletahan,
Voitonvirttä veisatahan
Isämme istuimen e'essä
Iloisissa isän häissä.
Siellä on avara aitta,
Leviämpi leipähuone,
Siellä on lihava laiun,
Hengellinen herkkupöytä.
Jospa sinne tultaisiinkin,
Onnelliset oltaisinkin,
Siinä suuressa salissa
Patriarkkojen parissa.
TUOHESTA.
Tuohi on minun nimeni,
Koivusta olen kotoisin.
Tuohesta tulee kalua,
Sekä koppa että kontti,
Vielä virsutkin välistä,
Joilla maata marssitahan.
Ennen näitä aikojamme
Peitin tuohella pesämme,
Katoin kaikki kartanomme
Aivan leveillä levyillä.
Tuohitorvella tohotti
Pienet poiat paimenessa,
Suen sillä säikyttivät
Lammaslaumasta sivuite;
Olipa kirkonkellonakin
Suuri torvi Suonnejoella,
Sillä soittelin somasti,
Kiirehtelin kirkkohonkin.
Tuli vielä nuottanuora,
Pienempi kuin piiskansiima,
Jolla kalat karvastihin
Aina apajan perillä,
Vielä viskimet veneesen,
Joilla vettä viskatahan.
Tuohesta on näitä tullut,
Näitä koivusta kotoisin.
Nyt ei tuohta tuon enempi
Tuskin tuppikaan tuleepi.
Koivun vyönä viisi vuotta
Päällen kolmenkymmenenkin
Puristelin puuta kiinni,
Koivuani kasvattelin,
Jonka juuresta jurahti
Koko koivu kossinensa;
Tuli tuosta tuokkosetkin,
Tuosta nuolin nuottanuorat,
Tuli tuosta tuhansia
Kaikenlaisia kaluja,
Kuin on muistosta murennut,
Tuohen tuumat tukkunansa;
Tuohest' on veneitä tullut,
Amerikass' aprikoitu,
En ole silmillä sihannut,
Vaan olen kuullut korvillani.