ILOLAULU SUOMEN KIELEN KASVANNASTA.
Missä syntyi Suomen neiti,
Kussa kasvoi kaino lapsi?
Mistä oppinsa otellut,
Saanunna sanat mokomat,
Kun ei kielensä keralla
Sallittu salissa olla,
Eikä oppihin otettu,
Neuvon alle annettuna?
Siitä ei sinä ikänä
Tullut suurillen tutuksi,
Eikä päässyt päivinänsä
Ylimmäisten ystäväksi;
Kulki köyhissä kylissä,
Matalaisissa majoissa,
Talonpoikien tuvissa,
Kyntömiesten kartanoissa;
Jos kerran kävi hovissa,
Ei siihen sisällen päässyt,
Saipa käyä kartanolla,
Seinävierissä väristä;
Eikä päässyt pännän päähän,
Eikä sulkahan sopinna,
Eikä laskettu lakeihin,
Eikä tullut tuomioihin.
Niin on aivan arvotonna
Seissunna selän takana,
Niinkuin köyhä kerjäläinen,
Ovensuussa orpolapsi,
Ei suvainnut suuret kielet,
Vallankielet verraksensa,
Eikä antaneet apua
Orpolapsellen opiksi.
Muoto murheesta häneltä
Tuli aivan turmiolle,
Nuttu päällä nukkavieru
Varsin vanhasta sarasta,
Tuntui tuhmallen sanoilta,
Yksinkertainen opilta.
Niinpä kulki kuun ikänsä
Oman oppinsa nojassa;
Tuosta herrat Helsingissä
Katsoivat kalun tulevan,
Alkoi tuota armahella.
Siitä syntyi suuri seura,
Kirjaseura kiitettävä,
Joka alkaapi aluksi
Opetella orpolasta:
Silmät siistiipi liasta,
Kaulan karstasta puhisti,
Korvat kanssa kaunihiksi,
Kultaketjuilla koreiksi,
Vartalon valeli veellä,
Saippualla valkiaksi,
Hapset harjasi sieväksi,
Kähäräksi kaikki tyynni,
Rinnat kaunisti kukilla,
Parahilla palmupuusta,
Panit paian palttinaisen,
Valkoisen valitun liinan.
Kaapu käyty Karjalasta,
Röijy saatuna Savosta,
Kengät on Kemistä tuotu,
Kukat kanssa Kainuhusta.
Panit kouluhun kotona,
Alle oppinsa asetti,
Yksi saatteli sanoja,
Toinen neuvoi nuottiloita.
Tuosta kasvoi kaunis neito,
Suomen ympynen yleni,
Suu on kuin sulalla tehty,
Huulilta hunaja hiiluu,
Kasvot kaunihit, koreat,
Ruskeat kuin ruusunkukka,
Silmät on sininäkoiset,
Lemmenlehtiset, leviät,
Luonnossa ilo ihana,
Rakkautta rinta täynnä.
Jo nyt saattaapi salissa,
Kammarissa kaunihissa,
Oike'in omin varoinsa
Seistä suurien seassa,
Kirjat kaunihit käessä;
Lauleleepi lemmenvirttä,
Niinkuin lintunen lehossa,
Toukomettinen metsässä,
Jopa vertoja vetääpi
Ruotsin kuulun ryökkinöille.
Tuota herrat Helsingissä
Kaikki katsovat ilolla,
Herrat nuoret naimattomat
Kilvan kihlata kokevat.
KAIPAUS MEHILÄISEN KUOLEMASTA.
Kulki täällä kuunos lintu,
Kävi kaunoinen kananen,
Mehiläinen meiän maalla
Kokonansa kolme vuotta,
Suomen suuria saloja,
Kanarvikko kankahia,
Etsien pesän sijoa,
Asuinpaikkoa pahaista;
Johon saisi Suomen maalle
Mettä ihmisten iloksi.
Kulki soita, kulki maita,
Lenti lehtoja leveitä,
Ei löynnyt pesän sijoa,
Paikkoa pahaistakana,
Kuhun kuppinsa kuletti,
Pistäisi mesisen pillin,
Kun on kaikki tältä maalta
Kuivannut kukat koreat,
Me'en vienyt viimatuulet,
Pannut pakkaset hunajan.
Sentähen majansa muutti,
Pesän siirti sitte maalle,
Kussa paljo kukkasista
Mettä saapi mielellistä.
Oispa ollut oiva lintu,
Suomessa sulo elävä,
Joka meille mettä kantoi,
Saatti huulille hunajan,
Joka kantoi kaukomailta,
Lämpöisiltä löyhytteli,
Kantoi paljo Persiasta,
Rikkahalta Kreikanmaalta,
Egyptin eräsaloilta,
Arabian asuntomailta,
Joka ol' viikon valmis ollut,
Ijankaiken istununna
Tynnyreissä tyyrehissä,
Tapin vaskisen takana,
Saanut maistavan makunsa,
Hunajalta hohtavaisen.
Maku suussani makaapi,
Haju herkusta hyvästä.
Jos ma jaksaisin jutella,
Saattaisin sanoilla näillä
Ikävääni ilmoitella,
Haastella haluni kaikki
Tämän linnun liikunnosta,
Mehiläisen meiän maalla,
Olis kyllä kertomista,
Sanomista sangen paljo,
Vaan ei antane ajuni,
Köyhä kieleni kykene,
Niinkuin mielessän' menisi,
Luonnossani lainehtisi.
Eipä kuultu kuulumpata
Kahen siiven kantavata,
Suomen maassa mainittane
Sinä ilmoissa ikänä,
Jok' ois tuonut tälle maalle,
Saattanut Savon rajoille,
Kantanunna kaukamailta
Vanhan-aikaiset asiat.
Eipä suussa Suomen kansan
Maistanut mesi makia,
Kun on pietty piipun pohja,
Tupakalla turmeltuna;
Vaan jos lintu liikkehillä
Olis entinen elossa,
Soisi vielä Suomalaiset
Näkevänsä näillä mailla:
Viel' on mielessä monella,
Huulilla maku hunajan.
Lennä vielä lempilintu,
Tänne kaunoinen kananen,
Kuin oot kauvaksi saonna,
Lentänynnä loittomaille,
Yheksän meren ylitse,
Meren puolen kymmenettä!
Muista muinoiset majasi,
Entiset elosijasi,
Silkkisiipesi sivalla,
Simakannu siiven alle,
Jotta myö pojat poloiset
Pimiässä Pohjolassa,
Saisimme Savonkin maalla,
Katalassa Karjalassa,
Vielä kerran keskenämme
Aina iltamme iloksi
Simapilliä pi'ellä,
Mesikannua katsella.
Vaan jos lienet lintu rukka
Kovin vaivoista väsynnä,
Tahi kuollunna kulusta,
Kaonnunna kannannasta,
Niin mä vielä viimeiseksi
Tässä toivotan toella
Sulle kyllä kiitoksia
Ikimuistoksi monelta.