AINO (näkymättömänä)
Mikäli meren vesiä, sikäli minun veriä, mikäli meren kaloja, sikäli minun lihoja, mikä rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita.
(Kuoro, joka edellisen aikana on seurannut tarkkaan hänen liikkeitään, nousee hämmästyneenä.)
KANTELETAR (kirkaisten)
Kilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni, neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa!
(Purskahtaa itkuun, peittäen kasvonsa hunnullaan.)
ESILAUSUJA
Se oli surma neien nuoren,
loppu kaunihin kanasen.
(Kuoron jäsenet istuvat alas ja peittävät pään käsiinsä. Pitkä vaitiolo.)