2:NEN VUOROLAUSUJA
Sormin suistui mies sulahan, käsin kääntyi lainehesen!
(Istuvat, peittävät kasvonsa murhemielin. Äiti, joka edellisen aikana on seisonut selin Joukahaiseen, kädet silmillään, kääntyy nyt hiljaa valittaen.)
ÄITI
Joko ammuit Väinämöisen, kaotit Kalevan poian?
JOUKAHAINEN
Jo nyt ammuin Väinämöisen ja kaaoin Kalevalaisen, loin on merta luutimahan, lainetta lakaisemahan; tuohon lietohon merehen, aivan aaltojen sekahan sortui ukko sormillehen, kääntyi kämmenyisillehen.
(Menee ylpeänä vasemmalle. Äiti seuraa häntä surullisena.)
ÄITI
Pahoin teit sinä poloinen, kun on ammuit Väinämöisen, kaotit Kalevalaisen, Suvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman.