(Istuvat. Ilmarinen, Pohjan neiti ja Louhi tulevat vasemmalta karsikosta.)
ILMARINEN (Louhelle).
Joko nyt minulle neiti, kun sai Sampo valmihiksi, kirjokansi kaunihiksi?
(Louhi kuiskaa jotakin tyttärelleen ja siirtyy itse viekkaasti taustaan. Pohjan neiti kääntyy keimaillen Ilmarisen puoleen.)
POHJAN NEITI
Kukapa tässä toisna vuonna, kenpä kolmanna kesänä käkiä kukutteleisi, lintusia laulattaisi, jos minä menisin muunne, saisin, marja, muille maille!
Jos tämä kana katoisi, tämä hanhi hairahtaisi, eksyisi emosen tuoma, punapuola pois menisi, kaikkipa käet katoisi, ilolinnut liikahtaisi tämän kunnahan kukuilta, tämän harjun hartehilta.
Enkä joua ilmankana, pääse en neitipäiviltäni noilta töiltä tehtäviltä, kesäisiltä kiirehiltä: marjat on maalla poimimatta, lahen rannat laulamatta, astumattani ahoset, lehot leikin lyömättäni.
(Ilmarinen kääntyy pois murheissaan.)