Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni! Mitä läksin, senpä sainki, kuta pyysin, sen tapasin. pane nyt patjasi parahat, pehmeimmät pään-alaiset, maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla.
(Tarttuu Kyllikkiä käteen ja johdattaa hänet Äidin luo. Äiti tervehtii häntä sydämellisesti, syleilee ja silittelee vuoroin kumpiakin.)
ÄITI (iki-ihastuneena)
Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, luoja, yksin, kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän, pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkasijan. Itse kiitä onneasi, hyvän sait, hyvän tapasit, hyvän luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen; puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi, valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi; sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi; kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi. Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat, seisottele seinät uuet, tee koko tupa parempi, kynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle, nuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi, paremmaisen itseäsi, sukuasi suuremmaisen.
(Lemminkäinen nyökkää hymyillen päätä hänelle. Kyllikki yhtyy hänen hymyynsä. Äiti ojentaa kätensä hänelle ja johdattaa hänet karsikkoon oikealle. Lemminkäinen seuraa heitä. Pitkä vaitiolo.)
ESILAUSUJA
Siitä Ahti Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukolainen aina aikoja eleli nuoren neitosen keralla ei itse sotia käynyt eikä Kyllikki kyleä.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana itse Ahti Lemminkäinen lähtevi kalankutuhun, tullut ei illaksi kotihin, ensi yöksi ennättänyt.
(Neiet vasemmalta taustasta näkyvät lähestyvän tasaisessa tanhujuoksussa. Kyllikki oikealta karsikosta pujahtaa nopeasti heidän piiriinsä ja otetaan vastaan riemulla. Ainikki näkyy väijyvänä hänen jäljessään.)