2:NEN VUOROLAUSUJA
Lauloi laulajat parahat pahimmiksi laulajiksi, kivet suuhun syrjin syösti, paaet lappehin lateli paratulle laulajille, taitavimmille runoille.
MOLEMMAT
Niin lauloi mokomat miehet minkä minne, kunka kunne: ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin, Rutjan koskehen kovahan, palavahan pyörtehesen, virran alle vaahtipäiksi, kosken keskelle kiviksi, tulena palelemahan, säkeninä säykkymähän.
ESILAUSUJA (harvakseen)
Lauloi nuoret, lauloi vanhat, lauloi kerran keskilaaun, yhen heitti laulamatta karjan paimenen pahaisen, Ukko-vanhan umpisilmän.
(Pohjolan sokea paimen tulee vasemmalla salaillen aseita povellaan.)
PAIMEN
Oi sie lieto Lemmin poika, niin miks et minua laula?
LEMMINKÄINEN (ylenkatseellisesti)