(Menee tyytymättömänä taustaan. Väinämöinen ja Ilmarinen astuvat oikealta ja lähestyvät Pohjan neitiä, joka mielihyvällä kiinnittää silmänsä jälkimmäiseen. Ilmarinen on jäänyt jälemmäksi ja silmäilee neitoa yhtä suurella ihastuksella.)
VÄINÄMÖINEN
Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi ystäväksi kainaloiseksi kanaksi?
POHJAN NEITI
En taia sinulle tulla ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi.
(Louhi oikealta taustasta tulee tuoppi kädessään ja tarjoaa sen Väinämöiselle. Juttelevat keskenään. Ilmarinen lähestyy sillä aikaa Pohjan neitiä ja tarttuu hänen käteensä.)
ILMARINEN
Yön tyttö, hämärän neito! Muistatko ajan mokoman, kun kuvasin uuen Sammon, kirjokannen kalkuttelin, sie vannoit ikivalasi eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, tullaksesi toivottelit mulle miehelle hyvälle ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi?
(Jatkavat keskustelua. Louhi huomaa sen ja tuiskauttaa tuopin töykeästi Ilmariselle.)