LEMMINKÄINEN
Jos en ole koiltani korea, suvultani aivan suuri, mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani!
ÄITI
Siellä piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua.
LEMMINKÄINEN (kehastellen)
Kyllä hää'än naisten naurut, soppityrskyt tyttärien, potkaisen pojan povehen, käsikannon kainalohon, siin' on pää hyvänki pilkan, parahanki parjauksen.
ÄITI
Voi, poloinen, päiviäni! Nauraisitko Saaren naiset, pitäisit pyhäiset piiat, niin siitä tora tulisi, sota suuri lankeaisi, saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa, päällesi sinun, poloisen, yksinäisen ympärille.
(Lemminkäinen tekee torjuvan liikkeen. Äiti palajaa murheellisena taustaan. Lemminkäinen tulee keskinäyttämölle, äkkää immet, väijyy, yrittää syöksyä komeasti heidän kimppuunsa, kompastuu ja lankeaakin keskelle karkeloa. Neiet nauravat, Kyllikki enin heistä. Lemminkäinen nousee suuttuneena.)
LEMMINKÄINEN (murtaen haiventaan)