Ei sinusta tarpojaksi; lähe viemähän vetoja, maarahoja maksamahan! Lienet matkassa parempi, taipalella taitavampi.
(Ojentaa hänelle kangaskimpun ja lippaan. Palajaa takaisin karsikkoon. Kullervo aukaisee lippaan ja jää uteliaana sen sisällystä tutkimaan.)
ESILAUSUJA
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi iski virkkua vitsalla, helähytti helmivyöllä, virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni; ajavi karittelevi, matkoansa mittelevi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla.
(Kullervo sulkee lippaan, pistää sen kainaloonsa, heittää verkakimpun olalleen ja aikoo vihellellen oikealle etualalle. Sisar valjuna, harhailevin silmin tulee vastaan hänelle.)
KULLERVO
Käy, neito, rekoseheni, armas alle vilttieni!
SISAR (hiljaisesti)
Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä.
(Kullervo tempoa hänet kainaloonsa)