Hyvästi, sisarueni! Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi?
TOINEN SISAR
En itke minä sinua; veli toinen saatanehe, veli paljoa parempi.
KULLERVO
Enkä itke mie sinua; saan minä mokoman siskon korvat lammin lumpehista, varren vaahteren vesasta!
(Kääntyy äitinsä puoleen.)
Äitiseni, armaiseni, minun kaunis kantajani, kultainen kulettajani! Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi?
ÄITI (katsoo surullisesti häneen)
Et älyä äitin mieltä, arvoa emon syäntä, itkenpä minä sinua, kun sun kuulen kuolleheksi, itken tulville tupamme, siltalauat lainehille, kujat kaikki kuurullani; lumet itken iljeniksi, iljenet suliksi maiksi, sulat maat vihottaviksi, vihottavat viereviksi.
(Itkee hänet syliinsä. Itkee valtoinaan. Muut kääntyvät hitaasti pois.
Pitkä vaitiolo. Kullervo irtautuu lempeästi hänen syleilystään.
Äiti poistuu itkuaan pidättäen vasemmalle. Kullervo jää murhemielisenä
hänen jälkeensä katsomaan. Äkkiä kuin heräten:)