1:NEN VUOROLAUSUJA
Latoi miestä laivahansa suoritti sota-urohot, kuni sotka poikasensa, tavi lapsensa latovi, sata miestä miekallista, tuhat jousella urosta.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi, nosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin, kuin on pitkän pilven longan, pilven tönkän taivahalla.
(Näyttämöllä on melkein pimeä. Sankarit, samoin kuin Kuoron jäsenetkin, vain epäselvinä hahmoviivoina.)
ILMARISEN ÄÄNI (kuuluu pimeydestä)
Voi, poloinen, päiviäni! Jo on tukka tuulta nähnyt, hivus säätä hirveätä, parta päiviä pahoja, nähnyt näilläki vesillä; harvoin on havaita tainnut tuulta ennen tuon näköistä.
VÄINÄMÖISEN ÄÄNI
Itku ei hä'ästä päästä, parku päivistä pahoista.
Oi sie lieto Lemmin poika, nouse purjepuun nenähän, katsaise etinen ilma, tarkkoa takainen taivas, onko selvät ilman rannat.