Marjatta, matala neiti, teki tuonne pienen poian, heinille hevosen luoksi, sorajouhen seimen päähän.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Piiletteli pojuttansa, kasvatteli kaunoistansa, sylissänsä syöttelevi, käsissänsä kääntelevi
1:NEN VUOROLAUSUJA
Siitä meiän Marjatalle kasvoi poika kaunokainen; ei tieä nimeä tuolle, millä mainita nimellä.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Etsittihin ristijätä, katsottihin kastajata; tuli ukko ristimähän, Virokannas kastamahan.
(Ilmarinen tulee kiireesti oikealta taustasta, Väinämöinen mietteissään vasemmalta.)
ILMARINEN
Ohoh vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen! Käypä kuuta katsomahan, päiveä tähyämähän, jo ovat tarkoin taivahilla, sijoillansa muinaisilla.