"Ei tuo vielä kumma liene,
Ei ime väheäkänä;
Vielä kuulin kummempia
Näin vielä imehempiä:
Kirvehellä keitettihin,
Kattilalla leikattihin,
Orava veti rekiä,
Hepo hännin puuhun juoksi."
"Se on kumma kuullakseni,
Ime ilman ollakseni."
"Ei tuo vielä kumma liene,
Ei ime väheäkänä;
Vielä kuulin kummempia,
Näin vielä imehempiä:
Orot oli ohran leikku'ussa,
Siikaset sitelemässä,
Laklaset latelemassa,
Hanhet haasioitsemassa."
"On tuo kumma kuullakseni,
Ime ilman ollakseni."
"Ei tuo vielä kumma liene,
Ei ime väheäkänä;
Kohta kuulet kummempia,
Vieläki imehempiä:
Antoi hanhi siivet mulle,
Lakia laajat lentimensä,
Niillä lennin löyhyttelin
Yheksän meren ylitse,
Meripuolen kymmenettä;
Lennin maille vierahille,
Tulin tuntemattomille,
Sinisen salon sisähän,
Vaskisehen varvikkohon.
Olipa siellä puut punaiset,
Puut punaiset, maat siniset,
Lehot lemmenkarvalliset,
Ruohot ruostehen näköiset.
Vuoret siellä voina vuoti,
Kalliot sianlihana,
Mäet mämmikakkaroina,
Kaikki kankahat metenä.
Siell' oli naiset listin lastin,
Morsiamet mustin kulmin,
Akat vanhat vaskivöissä,
Tyttäret tinasiloissa,
Ukot vanhat uunin päällä,
Nuoret miehet miekka vyöllä,
Kukot kultakannuksissa,
Kanat vaskivarpahissa,
Lehmät leppäisin utarin,
Paimenet pajuisin jousin.
Ei juotu oluttakana
Kuparitta kultaisetta,
Vaskireunatta vaitta;
Ei syöty sianlihoa
Veitsettä hopiapäättä,
Talrikitta tammisetta."
184. Kuulin kummat kuusialta.
Nousin aivan aikaisehen,
Aivan aikahuomenessa,
Kuun ja päivyen keralla;
Vielä ennen ennättelin,
Ennen kuuta, päiveäni.
Pyyhin pikku pirttiseni,
Lakaelin lattiani,
Tinaisilla tikkasilla,
Vaskisilla varpasilla.
Ammuelin rikkaseni
Tinaisehen takkasehen,
Vaskisehen vakkasehen.
Vein mä rikkani pihalle,
Kannoin ulos usta myöten,
Pihalle vajoa myöten,
Pellolle perimmäiselle,
Kaijimmalle pientarelle.
Seisattelime rikoilla,
Kääntelime, kuuntelime,
Kuulin kummat kuusialta,
Imehet yheksiältä:
Sika sillalla makasi,
Porsas tiellä poikki puolin,
Kahet kannukset jalassa,
Oksat kullan kummassaki.
Vielä kuulin kummempia,
Imehempiä tähysin:
Akat ammoi kytkyessä,
Lehmät leipoi taikinata,
Lampahat pani olutta;
Susi survoi, häntä torkkui,
Jänis jauhoi, pää järisi;
Oravainen ortta vuoli,
Pulmukainen puita pilkkoi,
Pääskynen pärettä kiskoi.
Vielä kuulin kummempia,
Imehempiä tähysin:
Hirsi veti, härkä notkui,
Reki kesti, tie hajosi;
Orava ahoja kynti,
Hevonen makasi puussa;
Kattilalla souettihin,
Wenehellä keitettihin;
Repo päätä poimimassa,
Itse hanhut antamassa.—
Anna hanhut siipiäsi,
Lakia laakamoisiasi!
Millä lennän muille maille,
Noille maille tuttaville,
Hopiaisehen salohon,
Kultaisehen koivikkohon.
Vaaher vaskinen salossa,
Kuusi kulta koivikossa,
Kukat kullan kiiltäväiset,
Lehet lemmen karvalliset;
Laulajat lehellä lemmen,
Kuulijat kukalla kullan,
Mie itse revon rekehen,
Virsi väkkärän väkehen.
185. Minkä noista mille annan?