Illalla istuttiin istumella,
Murehest' ei mitänä tietty;
Va rallalla ra, va ralla ralla ra,
Murehst' ei mitänä tietty.
Nuori mies sai sitte kirjasen,
Ett' oli kultansa sairas;
Va rahalla ra j. n. e.
Kävi hän sitte kammariin,
Puki siellä parahimmat vaatteet.
Meni hän sitte tallihin,
Siell' oli valkia ruuna.
Otti hän kultaisen satulan,
Hopiaisten solkien kanssa.
Satuloitsi valkian ruunansa,
Sitoi ne hopiaiset solet.
Läksi hän sitte ajamaan,
Ajoi seitsemän peninkuormaa,
Yhtenä kauniina kesäisenä yönä,
Kun moni makiasti nukkuu.
Tuli hän viheriähän lehtohon,
Kuuli kun lintuset lauloi.
"Mitä te linnut niin suruisesti
Täällä nyt lauleletta?"—