Hylästiinpä, heitettiinpä,
Maa lehto lepeämähän,
Hyvä halme hyötymähän,
Hyvä maa makoamahan,
Koivikko kohenemahan,
Katajikko kasvamahan.
Jos lie heitty ja hylästy,
Hyläsköhöt, heittäköhöt;
Ei lehto leväten huoli,
Hyvä halme hyövytellen.
Vuoen lehtonen lepäävi,
Kun tulevi toinen vuosi,
Kasvavi paremman kauran,
Tomiamman touon tuopi,
Vihannamman viljan saapi,
Teräkkään elon tekevi;
Eipä huoli heinäpieles
Yli vuoen oltuansa,
Ei pahene piikalapsi,
Jos on vielä viipykähän,
Kukkana ison ko'issa,
Marjana emonsa mailla.
58. Jo meillä ero tulevi.
Kaks' oli meitä kaunokaista,
Pienen piilovaaran päässä,
Koriassa koivikossa,
Heliässä heinikossa;
Nyt meillä ero tulevi
Kotihinsa kumpasenki.
Kenpä kuitenki erotti
Kaksi kaunista yhestä,
Ken pani vihan välille,
Kahen rakkahan välille!—
Ei kahta rakasta syäntä
Erota Jumalakana.
Elköhön sinä ikänä,
Kuuna kullan valkiana;
Tulko luojan tuomiolle,
Herran kasvoja katselko,
Ken lie luo'un estänynnä,
Aivotun anastanunnai
Orahall' oli omani,
Taimella taki hyväni,
Äsken putkelle rupesi,
Heristihen hiemumahan,
Tuli toinen, vei välehen,
Pois anasti aivottuni.
59. Minä musta, pikkarainen.
Muut on suuret ja soriat,
Mustakulmat ja koriat,
Minä musta pikkarainen,
Vääräkaula ja vähänen,
Penkin alla peitettävä,
Lavan alla laitettava.
Ois voinut minun emoni
Soriamman synnytellä,
Liekutella liukkahamman,
Tuuvitella turpiamman,
Vaalitella valkiamman,
Kaunihimman kasvatella;
Kekäleistä mun keräsi,
Sysilöistä synnytteli,
Hyville hylittäväksi,
Pahoillenki pantavaksi.
60. Olkiset minun omani.
Muien on kullat kuulumassa,
Armahat ajelemassa,
Rahalliset rannoillansa,
Varakkahat valkamilla;
Mull' on kurjat kuulumassa,
Armottomat astumassa,
Raukat mull' on rannoillani,
Varattomat valkamilla.