Kun vieras ylös ajavi,
Noin se silloin vieras virkki:
"Nouse pois nokinen pölkky,
Hava'a vesihakonen,
Puhu tulta turve'korva,
Lietso lemmon liekuttama!"
Ei se niin oma emonen,
Noin sanois oma emonen:
"Nouse ylös noutamani,
Kaapsahtele kantamani,
Puhu tulta tuomaseni,
Lietso liekuteltuseni;
Kun et jaksa, niin lepeä,
Ja lietso levättyäsi!"
109. Kasvoin lassa armotonna.
Eipä kasva kaikki lapset,
Ei ylene yksikänä,
Niinkun mie katala kasvoin,
Yksipuolinen ylenin.
Kasvoin lassa armotonna,
Yksipuolisna ylenin;
Kasvoin kun karankokuusi,
Nousin kun noropetäjä,
Niinkun putki puun nojassa,
Saraheinä sammalsuolla,—
Kaste kaihassa tilassa,
Vesi vaahterin vajossa.
En kasvan't kananmunilla,
Ylennyt sianlihoilla;
Kasvoin kainalopaloilla,
Täyvyin kaalin tähtehillä,
Veräjillä vierahilla,
Uksilla ulisevilla.
Kunp' on eukkoni eläisi,
Oisi vanhin valvehella,
Ei se lapsi näin kävisi,
Nukkavierulla nutulla,
Karvavieru kauhtanalla,
Paha raiska paita päällä;
Maata verkani vetäisi,
Siltoa sinihamonen.
110. Tule ei päivä polvenaan.
Elköhön hyvä Jumala
Luoko lasta luonnotonta,
Eikä aivan armotonta,
Isotonta alle ilman,
Emotonta ensinkänä,
Niinkun loi minun Jumala
Isottaman alle ilman,
Emottoman ensimmäisen—
Loi kun lokkien sekahan,
Karille meren kajavan.
Päivä pääskyille tulevi,
Varpusille valkenevi,
Ilo ilman lintusille;
Ei minulle milloinkana.
Eipä se emottomalle,
Tule päivä polvenahan,
Eikä valkia valosta,
Ei ilo sinä ikänä.
Käyn mä kymmenen kyleä,
Samoan saan taloa;
Ei ole sitä sisarta,
Vielä veljeä vähemmin,
Jolle huoleni sanoisin,
Ja haluni haasteleisin—
Sisaret on siellä täällä,
Veikkoni Wenäehellä.
Jos mä virkan vierahalle,
Kyllinki kylän väelle,
Vieras sen viieksi panevi,
Kyläläinen kymmeneksi.
Parempi sanon pajuille,
Eli haastan halkosille,
Kerron puille pääni päällä,
Maahan alla jalkojeni;
Lausun saunan lautasille,
Itken saunassa saloa,
Kyllin kylpihuonehessa,
Ylisellä yksinäni—
Yliset ulasvesille,
Saunan lauat lainehille.
111. Pois itkin ihanat silmät.