Vielä vieressäsi kerran iloisena istunen,
Surut, huolet, vaivat kaikki mielestäni heittänen.
Nyt mä laannen laulamasta—hyvästi nyt kultani!—
En voi laata suremasta, vaikka päätän virteni.
Jos nyt joku tietä tahtoo, kuka laulun tehnyt on,
Niin se oli nuori poika—Nuorukainen Onneton.
6. Toivoton rakkaus.
Syämestäni rakastan sua elinaikani,
Jos kohta onki turha jo kaikki toivoni.
Et kyllä itse luvannut mua koskaan heittää näin;
Vaan köyhyyteni tähten mä hyljätyksi jäin.
Sä syämesi annoit ja jälle pois otit,
Toiselle rakkautesi muista vierotit.
Jos kirjotella taitaisin minä rakkauen sen,
Joka minua nyt vaivaa ja polttaa syämen.—
Se rakkauen kipinä, joka syttyi rintahan,
Ei taia ennen sammua, kun pääsen hautahan.
Kuin aurinkoinen loistaa taivaalla palava,
Niin kaunis myös se rakkaus oli meissä alkava.