Kasvoin vieläki vähäsen,
Tyhjän onneni ohessa;
Tuli toukka, tuomen kaivoi,
Kukat kaunoset kaotti.
Siinä tuomi tuskan tunsi,
Huolen haikian havatsi;
Minä jäini seisomahan
Vähän onneni varalle.
151. Ei sovi rengin rekehen.
Noin sanoi minun emoni,
Saneli saoinki kerroin,
Tuhansinki tuikkaeli:
"Ellös vainon tyttäreni
Rengin reilihin ruvetko,
Kauppoihin kasakkamiehen—
Läkkö renkien rekehen,
Kasakkojen kainalohon;
Renki löisi reilistänsä,
Kaupoistaan kasakka löisi."
Vaan elä toru minua,
Elä toista tyttöäsi;
Ei meitä sinä ikänä,
Kuuna kullan valkiana,
Nähä renkien re'essä,
Kasakkojen kainalossa.
Rengill' ei ole rekiä,
Eikä orjalla oritta;
Rek' on rengillä matala,
Kasakalla kaiat laiat—
Matala monen ajoa,
Kaita kahen istuskella.
152. Jo minä menen jonaki.
Eläpä emoni rukka,
Elä sie toru minua;
Toru toista tuomoasi,
Varo vaivan nähtyäsi,
Jonk' oot tuonut tuhmemmasti,
Kaihemmasti kasvatellut!
Jo minä menen jonaki,
Jo jonaki, jo kunaki,
Renkipoikien remussa,
Kasakkojen kainalossa.
153. Toisin mieleni omani.
Noin emo tytärtä neuoi,
Sekä neuoi ja varotti:
Pyhäillat istumahan,
Kirjat kaiket katsomahan,
Lukemahan muut lukuset,
Sekä suuret siunaukset.
Niin emo minua neuoi,
Vanhin lastansa varotti;
Toisin mieleni omani,
Toisin käski ja kehotti.
Käski käymähän kylissä,
Joka juhla juoksemahan,
Joka ilta ilotsemahan,
Päivänlaskut laulamahan,
Kylän tyttöjen keralla,
Kanssa naisten naapurini.—
Eipä tainnut tanssi nosta,
Ilo ilmahan yletä,
Minun yksin ollessani,
Illat istuellessani.
154. Millä maksan maammon maion.