Sai tuo neiti tulleheksi,
Kälkö kättä lyöneheksi;
Ei ole aittahan asiita,
Eikä tietä riihen luoksi—
Aitt' on autiomäellä,
Riihi suolla sammalilla,
Kellarit kivipurolla,
Juomiset joka ojalla;
Leipä mäellä männikössä,
Kakkara katajikolla,
Vellijauhot vehkasuolla,
Petäjässä pellonsiemen.
160. Yks' on Kyyttö kylkyessä.
Sanottihin tääll' olevan,
Meiän neittä maanittaissa,
Tätä pyytä pyyettäissä,
Kiurua kosittaessa,
Sata sarven kantajata,
Tuhat tuojoa utaren.
Sai tuo neiti tulleheksi,
Kälkö kättä lyöneheksi;
Yks' on Kyyttö kytkyessä,
Karavarsi kahlehessa,
Jok' on nuorin nostettava,
Tervaköysin temmottava—
Lehmä läävässä lamana,
Sairahana sarvinauta,
Käätty sarvet sammalihin,
Häntä pitkin lattiata.
Kun vajahan katsahime,
Vajassa vasikan raato;
Katsoin lammaskarsinahan,
Linki lammas karsinassa;
Loin silmät hevosten päälle,
Soimella hepo sokia.
Kun tulin tupahan tuolta,
Silmät uunille utautui;
Ukko on vanha uunin päällä,
Jolt' on sirkka silmän syönyt,
Kärpäset käen kalunna,
Hiiret hiuksia nykinnä;
Se on miehistä parahin,
Uhkein uros talossa.
161. Heitän hempiät tapani.
Elettihin ennen meillä,
Asuttihin aikoinansa,
Kasvaessani kanerva,
Noustessani nuori heinä;
Iso kutsui kukkasiksi,
Maammo marjoiksi hyviksi,
Veikko vehnäksi saneli,
Siskoni sinikeräksi.
Tulin toisehen talohon,
Toisehen emän alahan;
Appi haukkui halkosiksi,
Anoppi haoiksi haukkui,
Kyty kylmiksi kiviksi,
Nato naisien pahaksi,
Käly kylän kärrykseksi,
Oma ukko unteloksi.
Tämän kumman kuullessani,
Haikian havatessani,
Usein minä utuinen,
Usein utuinen lapsi,
Heitän hempiät tupani,
Karsin kauas kankahalle;
Vierin soita, vierin maita,
Vierin ventoja vesiä,
Vaikka vierisin vetehen,
Kaatuisin kalajokehen,
Veikon verkolla veteä,
Taaton tarponuotallansa.
162. Ei itkemätöntä aikaa.