Tuuvin, tuuvin poikoani,
Vaapotan vaka'istani,
Tuikseni tuulisäällä,
Varakseni vastasäällä.
Tuuti, tunti poiaistani,
Tuuti miestä poiastani,
Kyntäjätä, kylväjätä,
Siemenen sirottajata,
Varsan viejeä vaolle,
Mustan ruunan mullokselle!
Tuuti, tuuti poiaistani,
Tuuti turvoa pojasta!—
Äsken poika poik' olisi,
Kun leivän lehosta toisi,
Kannikan katajikolta,
Punakuoren kuusikosta,
Vesakosta vehnäleivän,
Isoselle syöttämästä,
Emolle imettämästä.
Tuuti, tuuti poiaistani,
Tuuti turvoa pojasta!—
Äsken poika poik' olisi,
Kun uuen tuvan tekisi,
Uuen saunan salpoaisi,
Kynnyksen tuvan etehen,
Unen uksen kynnykselle.
Tuuti, tuuti poiaistani,
Tunti turvoa pojasta!—
Äsken poika poik' olisi,
Kun mulle miniän toisi,
Veen kantajan vetäisi,
Saisi saunan lämmittäjän,
Vastan hautojan hakisi,
Kuontalon koputtelijan.
180. Vara muunne valmennunna.
Emo tuuti poikoansa,
Toivoi tuuvitellessansa:
"Kun tuosta tuki tulisi,
Vara suuri valmeneisi,
Toisi tuo emolle leivän,
Kakun kannon juuren alta,
Kohokuoren koivukosta,
Kakkaran kanarvikosta!"
Ellös sie emo poloinen,
Ellös kantaja katala,
Lasta pientä peittehissä,
Varatonta vaattehissa,
Tuiksesi tuuvitelko,
Varoiksesi vaapotelko!
Jopa tuosta toissa vuonna,
Äsken kolmanna kesänä,
Tuki on tullut toisa'alle,
Vara muunne valmennunna;
Saatu on surman suupalaksi,
Kovan onnen otteloksi,
Orjaksi osalliselle,
Rahakkaalle raatajaksi;
Vai on sattunut sotahan,
Tapahtunut tappelohon,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen kitahan.
181. Ei tule emon tukia.
Emo tuuti poikoansa,
Lauloi tuuvitellessansa:
"Kunpa tuo poloinen poika
Varakseni vahvistuisi,
Nousisi nokitulilta,
Havuisilta vuotehilta;
Havut päänsä harjoaisi,
Varvut vartalon sukisi!"