Vielä tälle neitoselle,
Tälle pienelle tytölle,
Rahat raskuen tulevat,
Tengat pienet piehtaroien,
Killingit kipoa lyöen,
Tolpat toistansa ajellen.
Vielä tälle neitoselle,
Tälle pienelle tytölle,
Tuoahan Turusta sormus,
Kihlat toiset Torniosta,
Riiasta hopiariksit,
Sormus Suomessa valettu.
Vielä tätä neioistani,
Tätä pienoista tytärtä,
Ajetahan kirjokorjin,
Souetaan veno-punasin,
Porvarille puolisoksi,
Kauppamiehelle kanaksi.
c) Miestään arvatessa.
196. Yks' on paha ei parane.
Äiän lassa lankielen,
Piennä penkiltä putosin,
Sit' en itkenyt isosti,
Kovin viikon vieretellyt—
Ne pahat pian parani.
Yks' on paha, ei parane:
Kun ma vierin veikon luota,
Lankesin emon elolta,
Miehen tuhmasen tulille,
Varattoman valkioille;
Siitä nät ikäni itken,
Ajan kaiken kaihoelen.
Eipä vainenki pitäisi,
Eipä piikaista pitäisi,
Tuvattoman tunnustella,
Kartanottoman katsella,
Suojattoman suositella,
Lepytellä lehmättömän.
197. Puutuin tuohon pulluksehen.
Olisi tämä otettu
Paikoille paremmillenki,
Tämä muoto muuanne'ki,
Tämä kasvo kaikin paikoin,
Ilman tuotta turmiotta,
Ilman ilkiriiviöttä.
Olisi minussa ollut
Paremman talon miniä,
Emäntä elollisenki,
Rahan alku aitallisen.
Olisi minussa ollut
Paremmalle puolisolle,
Verevämmän miehen verta,
Turpiamman turkin täysi.