IV. Miesten lauluja.
269. Kulle työlle tempoamma.
Me yhen emosen lapset,
Yhen kantamat kaposen,
Yhen sotkan suorittamat,
Yhen peiposen pesemät,
Yhen hanhen hautelemat,
Yhen varpusen valamat,
Kulle nyt työlle tempoamma,
Kulle viitsimmä viralle?—
Lyöme'kö remun rekehen,
Virsivänkärän väkehen,
Sovitellen sormiamme,
Kanteleitamme katsellen,
Laskien käen kätehen,
Ha'an toisehen haka'an,
Lauloaksemma hyviä,
Parahia pannaksemma,
Kuulla noien kultasien,
Tietä mielitehtosien,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa.
270. Joko laululle lähemmä.
Hoi velinen veitoseni,
Suullinen sanalliseni,
Kieli-kasvin-kumpalini,
Kuulestamma, kun sanelen:
Harvoin on hanhet suutasuksen,
Sisarukset silmätysten,
Harvoin veiot vieretysten,
Emon lapset laiatusten,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Niin joko laululle lähemmä,
Töille virtten työntelemmä,
Yhtehen yhyttyämme,
Kahta'alta käytyämme;
Laulaen sanat paremmat,
Virret soittaen somemmat.
Lähtiessä laulamahan,
Saahessa sanelemahan,
Istumma ilokivelle,
Laulupaaelle panemma,
Kiven kirjavan selälle,
Paaen paksun pallialle.
Suitamme sovittelemma,
Säveltämme säätelemmä,
Keritämmä pään kerältä,
Saamma solmun sommelolta,
Iskemmä käen kätehen,
Sormet sormien lomahan,
Lauloaksemma hyviä,
Parahia pannaksemma,
Hyvän iltamme iloksi,
Päivän kuulun kunniaksi,
Tahi aamun armahaksi,
Huomenkuuromme kuluksi.
271. Mitä laulamma lajia.
Vieläpä veljekset elämmä,
Veikot virsiä veämmä,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Oi veio sulosanainen,
Sulosuinen äitin poika,
Kuules kuin sanon sinulle,
Kuin nyt kuitenki puhelen:
Läkkämästä laulamahan,
Saakama sanelemahan,—
Suu sinulla, suu minulla,
Kieli kemppi kummallaki!
Oi veio sulosanainen,
Sulosuinen äitin poika,
Tuota nyt kysyn sinulta,
Tuota unnalta utelen:
Mitä laulamma lajia,
Kuta syytä syyätämmä—
Tuotako vuotta voimatonta,
Pahoa palokesyttä,
Joka poltti paljo maita,
Paljo maita, paljo soita?—