Miks' on laihat lampahani,
Sekä tylsät kirveheni?—
Siks' on laihat lampahani,
Kun on noiat naapurissa;
Siksi tylsät kirveheni,
Kun on seppäni sokia—
Sinnespä sepät sokiat,
Kunnes viinoa vähäsen.
Tuo pulli puhasta vettä,
Kuppi kullan karvallista;
Ehkä suu toen sanoisi,
Eli leuat leikin löisi,
Hampahat lujan puhuisi,
Kieli keito kelpottaisi.
275. Suu ei laula suuruksitta.
Elä miestä jouten juota,
Laita miestä laulamahan;
Harvoin yhtehen yhymmä,
Harvoin toinen toisihimme,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Tuo sarkka sanansepälle,
Laita tuoppi laulajalle;
Suu ei laula suuruksitta,
Rinta ei rasvatta rimaja.
Kunpa tuoppini tulisi,
Kannuni karetteleisi,
Lauleleisin, taiteleisin,
Heläjäisin, heitteleisin;
Kun ei tuoppi tulle'kana,
Pikarini pistäyne,
Vien on virteni viluhun,
Tatehesen tanhualle,
Josta tunkio tulevi,
Pellon höystö hömmöttävi.
276. Kunpa palkka pantaisi.
Lauloa minä lupasin,
Lauloa iloista virttä,
Virttä veisata suloista,
Kaunistaki kaikotella.
Laulaisinki, taitaisinki,
Kun olutta tuota'isi,
Pikarin pieltä'isi,
Sarkoin saatatelta'isi,
Kun tuotais' olutta tuoppi,
Toinen taaria parasta,
Voita, leipeä lisäksi,
Kanssa tuoresta kaloa;
Tahi kun palkka pantaisi,
Talari taritta'isi,
Talari joka sanalta,
Tolppa toiselta sanalta,
Loutu kielen käännynnältä,
Kaksi kaikelta peliltä—
Laki laulun lankiavi,
Runon kulkku kuivettuvi,
Rahatonta laulamista,
Kullatonta kukkumista.
277. Siitä sinne tie menevi.