Sentähen minä poloinen,
Sentähen poloinen poika,
Teräksestä kengät tietin,
Varret vaskesta valatin,
Jotta seison nlinkun seinä,
Asun niinkun pystyaita;
Sentähen minun poloisen,
Sentähen poloisen poian,
Rinta rautahan rakettu,
Teräksehen tienaeltu,
Jott' ei lyiy miestä löisi,
Rautapalli paiskoaisi,
Jott' ei nuoli nouattaisi,
Terä tuima turmeleisi.
326. Yks' on päivä miehen päätä.
Jo minä johonki jouvuin,
Ruunun rautoihin rumihin,
Sorkkihin sotihevosten,
Miesten vaino varpahisin.
Jo nyt miehellä minulla,
Kohta koitopäiväisellä,
Yks' on tunti tukkoani,
Päivä päätäni poloisen.
Millä päästän pääramuni
Ruunun rauoista rumista,
Sorkista sotihevosten,
Miesten vaino varpahista?
Tuolla päästän pääramuni,
Heikon henkeni vapahan,
Kun ma luome luojahani,
Heitäme Jumalahani.
Varjele vakainen luoja,
Kaitse kaunoinen Jumala,
Varjele vahingon teiltä,
Kaitse kaikista pahoista,
Ettei pää pahoin menisi,
Eli kaula katkiaisi,
Hivus hieno lankiaisi,
Tukka turhi'in tulisi!
327. Tuo kerta rajalle rauha.
Oi Ukko ylinen herra,
Taivahallinen Jumala,
Tuo kerta rajalle rauha,
Suomehen sula sovinto,
Rauha raukoille rajoille,
Sana kaunis Karjalahan!
Kun toisit rajalle rauhan,
Suomehen hyvän sovinnon,
Viel' ois miestä mielehistä,
Sulhoa sulosanaista,
Kyntäjäksi, kylväjäksi,
Siemenen sirottajaksi;
Itku ei kuuluisi kujilla,
Valitus vajojen päissä,
Lehot ei nurmelle leveisi,
Pellolle petjän taimet.
328. Kiitos rauhasta.
Ole kiitetty Jumala,
Ylistetty luoja yksin,
Kun annoit rajalle rauhan,
Suomehen hyvän sovinnon;
Raja jo rauhassa elävi,
Suomi kaikki suosiossa!