Matkalla Sotkamon pitäjässä 9 päivä Lokakuuta 1840.
Elias Lönnrot
Virsi-Lauluja.
1. Suomettaren kosijat.
Oli ennen neiti nuori,
Läksi lehmien ajohon,
Ajoi lehmät suota myöten,
Löysi suolta sorsalinnun,
Tavin rannalta tapasi.
Kantoi sorsansa kotihin,
Syötti, juotti sorsaistansa,
Sorsa suorivi pesäsen,
Muni kultaisen munasen.
Hierelevi, hautelevi,
Muna muuttui neitoseksi,
Mikä neielle nimeksi—
Sorsatarko, Suometarko?
Ei ole Sorsatar soria,
Suometar nimi soria.
Oli aikoa vähäsen,
Kului kuuta viisi, kuusi,
Neiti kasvoi kaunihiksi,
Yleni ylen hyväksi,
Kolmet sulhaset käkesi,
Yheksiset ylkämiehet:
Kulki Kuu, ajeli Päivä,
Kulki kolmas Pohjantähti.
Tuli ensin Kuu kosija,
Tuli kullassa kulisten.
Hopiassa helkkäellen:
"Tule'pas minulle neiti,
Lähe pois talosta tästä,
Hopiaisihin tupihin,
Kultaisihin kammioihin!"
Eipä neiti mennytkänä,
Tuon neiti sanoiksi virkki:
"Tok' en Kuulle mennetkänä,
Kuuli' on kumma katsantonsa,
Muotonsa monennäköinen:
Milloin kaita kasvoiltansa,
Milloin liiaksi leviä;
Öill' on kurja kulkemassa,
Päivällä lepeämässä,
Ei taia taloa tulla."