Ruma Ruotuksen emäntä
Liehoi sillan liitoksella,
Laahoi keskilattialla,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Kellenpä kysyt kylyä,
Kellen aihelet apua?"
Mie sanoin sanalla tuolla:
"Kysyn meiän Marjatalle."
Ruma Ruotuksen emäntä
Pani puuskahan kätensä,
Kupehelle kummallenki,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Ei kylyt kylähän joua,
Ei saunat Sarajan suulta;
On talli Tapiomäellä,
Hepohuone hongikossa,
Johon lautta lapset luopi,
Tuliportto poiat saapi—
Kun heponen hengännevi,
Niinp' on siinä kylpeöte!"
Niinp' on, niin sanoi mokomin,
Niinpä vainen vastaeli.
Maaria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen,
Aina tuskansa tulessa,
Vatsan vaivoissa kovissa,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Lähteä minun tulevi,
Niinkun muinenki kasakan,
Eli orjan palkkalaisen,
Lähteä Tapiomäelle,
Käyä hongikkokeolle!"
Otti vastan varjoksensa,
Astua alottelevi,
Nousevi kipumäkeä,
Kipuvuorta kiipueli,
Huonehesen hongikolle,
Tallihin Tapiomäelle.
Sitte sinne saatuansa,
Toki päästyä perille,
Sanovi sanalla tuolla:
"Henkeäs hyvä heponen,
Huokoas vetäjä varsa,
Vatsan kautta vaivaloisen!
Kylylöyly löyhäytä,
Sauna lämpöinen lähetä,
Jossa huono hoivan saisin
Avun ange tarvitseisin."
Henkäsi hyvä heponen,
Huokasi vetäjä varsa,
Vatsan kautta vaivaloisen.
Min heponen hengähtävi,
Se on luotu saunanlöyly,
Vesi viskattu viaton;
On kun löyly lyötäessä,
Viskattaessa vetonen.
Maaria matala neiti,
Pyhä piika pikkarainen,
Kylpi kylyn kyllältänsä,
Vatsan löylyn vallaltansa;
Saip' on tuonne poikuensa
Heinille kesäteoille—
Syntyi poika polvillehen,
Lapsi lantehuisillehen.
Jouluna Jumala syntyi,
Paras poika pakkasella,
Revon heinihuonehesen,
Sorajouhen soimen päähän.
Härkä olkia levitti,
Sika penkoi pehkuloita,
Poian pienen peitteheksi,
Katteheksi kaikkivallan.