"Hyvin Inkeri elävi:
Viikkokaus' on häitä juotu,
Toinen lahjoja laelta,
Kolmasi on kuoletettu."
10. Wiipurin linnan hävitys.
Iivana iso isäntä,
Meiän kuulu kullan solki,
Sukivi sotaoritta,
Sorajouhta suorittavi,
Sanovi sanalla tuolla,
Lausui tuolla lausehella:
"Et sie itkisi emoni,
Välittäisi vaimo rukka!
Jos mä jonne'ki menisin,
Ruotsin rohkian tiloille,
Suurille sotakeoille,
Miehen tappotanterille."
Emo estellä käkesi,
Varotella vaimo rukka:
"Ellös menkö niille maille,
Ruotsin rohkian tiloille,
Suurille sotakeoille,
Miesten tappotanterille!"
Iivana iso isäntä,
Meiän kuulu kullan solki,
Toki mietti mennäksensä,
Lähtiäksensä lupasi.
Jalan kenki kiukahalla,
Toisen lautsan partahalla,
Pihalla kävysteleksen,
Veräjillä vyötteleksen.
Latoi laivoja lähelle,
Suoritti sotavenoja.
Niin on laivoja lähellä,
Kuni suuret suorsaparvet.
Miekotsi tuhannen miestä,
Satuloitsi saan urosta,
Latoi miehet laivoihinsa,
Suoritti sotaurohot,
Kuni sotka poikiansa,
Tavi lapsensa latovi.
Kohenteli purjepuita,
Vaate'varpoja varasi,
Nosti puuhun purjehia,
Vaattehia varpapuihin.
Niin on puussa purjehia,
Vaattehia varpapuissa,
Kuni kummun kuusosia,
Tahi mäntyjä mäellä.
Läksi siitä laskemahan,
Laski päivän maavesiä,
Päivän toisen suovesiä,
Kolmannen merivesiä.
Niin päivällä kolmannella,
Loi silmänsä luotehelle,
Näki suuren Suomen linnan,
Keksi Wiipurin vihannan.