Anni arka päivälläki,
Yölläpä sitäi arempi,
Turkkihinsa turveleksen,
Vaippoihinsa varjeleksen.
Meni itse katsomahan.—
Kaisa seisoi seinän alla,
Alla ikkunan asuvi,
Käessä verinen veitsi,
Tupetonna tuima rauta,
Päässä huntu hurmehinen.
"Voi sinua vaimo raukka,
Jo tapoit oman urosi!"
Kaisa saattavi sanoa:
"Ei ollut oma uroni,
Oli huorien hosuja,
Väärtivaimojen väjyjä.
Jos tuo syyksi pantanehe,
Vioiksi ve'ettänehe,
Otan pankon palttinoa,
Toisen verkoa vetäsen,
Jolla tuomarit totutan,
Jolla lahjon lautamiehet,
Puhumahan puoleltani,
Viereltäni virkkamahan;
Vaan jos syyksi syyetähän,
Vielä veetähän vioiksi,
Kyll' on suurta Suomen maata,
Laajoa Lapin rajoa,
Piiltä suuren pilloniekan,
Paeta pahan tekijän."
15. Riion poika.
Katri kaunis, neito nuori,
Sekä lievin tyttäristä,
Kovin kaunis kauoittaki,
Paras ilman pauloittaki,
Lakittaki muihenlainen,
Veroittaki muihen verta,
Myöhän myllylle menevi,
Päivän nostessa norolle.
Teki liiton kuun keralla,
Kuun keralla, päivän kanssa,
Yhen aian nostaksensa,
Katri ennen ennätteli,
Viisi villoa keritsi,
Teki kuusi kuontaloa,
Ne kaikki saraksi saattoi,
Vaattehiksi valmisteli,
Ennen päivän nousemista,
Auringon ylenemistä.
Pesi suuret pyöräpöyät,
Laajat lattiat lakasi,
Vei pihalle rikkojansa,
Rikoillansa seisatteli:
Kuuluvi kumu kylästä,
Tomu toisesta talosta,
Rikkahasta Riikolasta,
Paksusta Pajarilasta;
Kuului kattilan kamina,
Sekä riehtilän reminä,
Suolta suuri suitsen helke,
Avannolta aisan kolke.
Juoksi Katri katsomahan:
Siell' on riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika,
Hevoistahan valjastavi,
Kalujahan kaunistavi,
Lähtiäksensä kosihin.
Sanoi riski Riion poika,
Ja paksu Pajarin poika:
"Eläpä muille kaunis Katri,
Kun minulle Katri kaunis,
Pane päätä palmikolle,
Sio silkillä hivusta!"