Niin neiti sanoiksi virkki,
Sekä lausui ja kyseli:
"Lienetkö sukua suurta,
Isoa isän aloa?"
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Itse tuon sanoiksi virkki:
"En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä,
Olen kerran keskimäistä,
Poika tyhjä Tuiretuisen,
Lapsi köyhä Keiretyisen;
Vaan mipä sinun sukusi?
Sano'pa sinun sukusi,
Jos olet sukua suurta,
Isoa isän aloa."
Neiti tuon sanoiksi virkki:
"En ole sukua suurta,
Enkä suurta, enkä pientä—
Olen kerran keskimäistä,
Tytär tyhjä Tuiretuisen,
Lapsi köyhä Keiretyisen."
Poika tuhma Tuiretuisen,
Lapsi kehjo Keiretyisen
Korjasta kohotteleksen:
"Voi poloinen päiviäni,
Kun pi'in sisarueni,
Lannutin emoni lapsen,
Noilla Wäinön kankahilla,
Ammoin raatuilla ahoilla!"
Veitsin länkensä levitti,
Rauoin rahnoi rahkehensa,
Hyppäsi hyvän selälle,
Hyvän laukin lautasille;
Ajoi päin sinistä merta,
Kohti kuohuja kovia,
Alle aaltojen syvien,
Päälle mustien murien.
20. Vienan neiet.
Olipa ennen neljä neittä,
Viisi Vienan morsianta,
Kaheksan merikanoa,
Vienan niemyen nenässä,
Sininurmen niitännässä,
Kastekorren katkonnassa.
Löyettihin lemmen lehti,
Lemmen lehti, tammen lastu;
Veivät maalle kasvavalle,
Orolle ylenevälle.
Siitä kasvoi kaunis tammi,
Yleni vihanta virpi:
Oksat ilmoille olotti,
Latva täytti taivahalle,
Piätti pilvet juoksemasta,
Hattarat hajoamasta.
Yksi pääsi pitkä pilvi,
Pitkä pilvi, kaita pilvi,
Pilvessä vesi-pisara,
Pisarassa pikku lampi,
Lammissa veno punainen,
Venosessa nuoret sulhot,
Nuoret sulhot, naimattomat,
Vielä viinan juomattomat;
Punoivat punaista köyttä,
Köyttä rauta rahnikoivat,
Sitoa meren sivua,
Lahta Kannan kaakistoa,
Meren tyynenä pysyä,
Lahen Kannan kaunihina,
Vieä Vienan neitosia;
Kaupita kotikanoja,
Näiltä raukoilta rajoilta,
Poloisilta Pohjanmailta.
"Elkäte meriset miehet,
Vielä viekö neitojamme!
Vienan on neitoset verevät,
Kannanlahen kaunokaiset;
Ei niitä tukulla myöä,
Eikä kansoin kaupitella;
Tukun myöähän oravat,
Revot kansoin kaupitahan,
Neiet yksin annellahan,
Eikä aina yksinkänä."
21. Kalevalan neiti.
Läksin palja paimenehen,
Leino lehmien ajohon,
Kurja karjan katselohon;
Ajoin lehmät suota myöten,
Lampahat palomäkeä,
Vuonat vuoren kukkuloa,
Mie kiero kivi kiveltä,
Palja paasi paaterelta,
Haikia havu havulta,
Sukan mustan mustumatta,
Kengän kannan kastumatta.