Neitonen kujertelevi,
Vyövaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'essä,
Kultaparran parmahilla.
Näki minnänsä vesillä,
Minnän laivan lainehilla:
"Tules minnä lunnahille,
Nato raukkasi otolle!"
"Enpä tieä minnä raukka,
En poloinen poian vaimo,
Millä mie sinun lunastan,
Kun onpi vähän varoa!"
"On sulla sinervä uuhi,
Jonka toit tullessasi,
Oman taattosi koista:
Sillä sie minun lunastat."
Antoi uuhensa sinervän.
Ei uuhi mitänä maksa,
Eipä työnnetä tytärtä,
Neitt' ei uuhesta yhestä.
Neitonen kujertelevi,
Vyövaski valittelevi,
Sulkkuparran suun e'essä,
Kultaparran parmahilla:
"Kun et laske lunnahitta,
Etkä laske lunnahilla,
Polen puhki uuen purren,
Halki haapaisen venehen,
Poikki tallan puiset laiat,
Katajaiset kaaret katkon."
"Jos polet puhki uuen purren,
Halki haapaisen venehen
Tallat poikki puiset laiat,
Katajaiset kaaret katkot;
Puilla pursi paikatahan,
Orasilla ommellahan,
Teräksillä temmotahan,
Katajilla kaaritahan."
Polki puhki uuen purren,
Halki haapaisen venehen,
Talloi poikki puiset laiat,
Katajaiset kaaret katkoi.
Sillä päästi päänsä neito,
Sillä itsensä ehätti,
Venehestä vierahasta,
Karjalaisen karpalosta.
Veip' on vettä taatollensa:
"Ota vettä taattoseni!"