Kun tuli Kojon kotihin
Kojon määlle korkialle,
Otti miekan orren päästä,
Saip' on naulalta sapelin,
Kysyi mieltä miekaltansa,
Sapeliltansa sanoja:
"Syötkö liikoja lihoja,
Juotko verta joutavata?"
Miekka mietti syöäksensä,
Sanoi juovansa sapeli.
Veti siitä miekallansa,
Kavahutti kalvallansa
Neien neljäksi palaksi,
Viieksi vipaleheksi;
Pään mäkäsi mättähäksi,
Silmät suolle karpaloiksi,
Hiukset kuiviksi kuloiksi,
Viilti korvat korpin syöä,
Lihan linnuille rakensi,
Rinnat leipoi leipäsiksi,
Nänniset kalakukoiksi,
Anopille antehiksi,
Kommin eukon kostitsoiksi.
Läksi luoksi anoppinsa.
Päässä patsahan anoppi
Sanomia tieusteli:
"Mitä tiiät sanomia?"
Virkki orja orren päästä,
Paimo patsahan nenästä:
"Elä kysy sanomia,
Ouot oli unen näköni."
Antoi vävy kostitsoita.
Emo syö ja kiittelevi:
"Jo olen jotai syönyt,
Syönyt voita, syönyt kuuta,
Syönyt lehmeä mahoa,
Syönyt karjua sikoa,
Ei tämän makehisia,
Vävyn unen antehia,
Lapseni lähettämiä."
Virkki orja orren päästä,
Paimo patsahan nenästä:
"Oi on kukki jalkaseni,
Ellös syökö kostitsoita!
Jospa tietäisit vähäsen,
Ymmärtäisit pikkaraisen,
Tok' et noita söisikänä
Uuen vävyn antehia,
Lapsesi lähettämiä."
"Sano, sano orja rukka,
Mi on tässä kostitsoina?"—
"Jos sanon emäntä rukka,
Tulet veellä viruttaatse,
Muutut mullan muotoiseksi,
Kaaut rauan karvaiseksi."
"Muuttukoni jos monasti,
Kaatukoni jos kahesti.
Sano, sano orja rukka,
Mi on tässä kostitsoina?
Syötän vuoen raatamatta,
Toisen työlle työntämättä."